Mainos!

Hei te kaikki lukijani!  Kaveri toivoi mainosta blogilleen, käykää tutustumassa:

http://laapalaura.blogspot.com/2011/06/ilmoitus.html

Palkintona lukijaksi liittymisestä arvonta lähenee! :) 

Kyseessä medisiinarin juhlaa, arkea ja asuja käsittelevä "julkinen päiväkirja".

Tapahtumia kerrakseen!

Välillä ihmiselo menee niin arkiseksi, ettei sitä ehdi juuri muuta kuin tehdä niitä arkisia asioita.  Itselläni on sellainen ominaisuus, että aika-ajoin haluan olla kotona, nukkua ja pestä pyykkiä ja siivota ja sellaista, siitä tulee ikään kuin tunne elämän hallinnasta ja sellainen olo, ettei ole liian kiire. Taidan olla vähän sellainen hidas tyyppi, tykkään ottaa lunkisti.  Elämässä ehtii riittävästi kiirehtiä ja häsätä yrittämättäkin, juostessa ei ehdi katsella maisemia!  Toisinaan on kuitenkin mukavaa, jos tapahtuu jotakin, ettei elämä tule liian arkiseksi ja tasapaksuksi. Tässä onkin nyt sitten kuvia muutamasta tapahtumasta ihan päivän - parin sisältä!

Tuli käytyä hieman verestämässä kulttuurisia aistinhermoja!  Tässä on teos, joka kuvaa tuntemattomia taajuuksia. Koin, että se sopi jotenkin hyvin yhteen mielen sisäisten maailmojeni kanssa, jotka nekin ovat monille, usein itsellenikin, varsinaita hieroglyfistöä.  Vähän kuin ne surullisen kuuluisat yritykset ottaa yhteyttä ulkoavaruuden älylliseen elämään ja sen lähettämiin viesteihin.. kaikenlaista väreilyähän siellä avaruudessa tosiaan onkin, mutta ei siitä ihminen ole juurikaan selkoa ottanut.

Tämä liikuttava yksityiskohta eräässä teoksessa sulatti sydämeni. Siinä metallisen ihmisen huomassa hakee suojaa joukko kauniita pikku posliiniesineitä. Koin, että tämä kuvastaa sitä kuinka voimme positiivisuudellamme suojella niitä elämän asioita, jotka samaan aikaan tuovat kauneutta ja iloa, mutta ovat kuitenkin herkkiä ja särkyvät helposti.

Tämäkin hauska teos toi paljon hyvää mieltä päivääni :)))

Kulttuuri ja henkisyys kohtasivat, kun kauniisti valaistussa kirkossa kuultiin viisaita ajatuksia. Mukana tapahtumassa oli myös talkshow ja tulishow, eli kaikki, mitä kirkossa nähdään, ei ole liturgiaa, vaan osana ohjelmistoa on myös erilaiset Showt. On niin ihanaa, kun ihmiset näkevät vaivaa ja järjestäessään jotakin tapahtumia tekevät sen hyvin :)

Täällä Kotikaupungissa oli myös toinen tapahtuma, tämä on vuosittainen. Teemana oli musiikin kapina ja se olikin varsin osuva ilmaus.  Näitä lauluja on varmasti sävelletty vallankumouskahvilassa!  On valitettavaa, ettei esimerkiksi tämän yhtyeen jättimäinen sousafoni näy tässä kuvassa.  Ihmisiä on tässä muuten vasta alkanut tulla tässä, kohta oli tupa jo täynnä ja tunnelma katossa, haitari, balalaikka, viulu, rummut ja torvet soivat. Tosin vähän hurjaluonteisia lauluja näillä tässä kuvassa soittavilla oli, sanoitukset eivät aina pursunneet ansaittua positiivisuutta vaan esimerkiksi yhdessä kohdassa pojat huusivat "talvi tulee ja tappaa"! Kauhistus. Onneksi musiikki oli kuitenkin menevää ja hilpeää! Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään poliisien torviorkesteri vaan Bad Ass Brass Band eli pahisten torvikoplasta oli kyse.

Tällainen päivän asuste- kuva on vielä laitettava. Olen tässä viimeisimmät päivät ollut liikkeellä ilman varsinaista päivän asua, ihan farkuissa ja hupparissa.. syy on se, että päällä on ollut lähinnä työvaatteet.  Nyt oli kuitenkin pakko piristää päivän lumppukokonaisuutta tällaisella söpöllä pikku asusteella, jonka kaappitoveri oli jättänyt lahjaksi!  Ihanaa, eikö?? <3  Sitä saa olla niin onnellinen ja iloinen, että on kaappia jakamassa näin ajattelevainen ystävä, joka saattaa ihan muuten vaan muistaa pikku lahjalla  :))))  Taitaa olla lisäksi rakastunut tuo ystävä ;)  Mutta asustevalikoimaani kuuluu siis nyt tämä söpö pikku hattu, joka on kuin moderni versio pitsimyssystä! Tervehdin tässä samalla iloisesti lukijoita ja toivotan kaikille raikasta talven alkua, vaikka nyt lumi onkin jo muuttunut loskavelliksi. Mutta kyllä se siitä taas pian jäätyy! :))

Matka-arkulla

Elikkä siis lauluntekijän sanoin vainaan arkulla oli viisitoista miestä sekä yksi pullollinen rommia.  Omalla matka-arkullani sen sijaan tuskin on niin paljon kävijöitä. Elikkä siis oikeastaan siellä on vain yksi, nimittäin minä. Naisen käsilaukusta sanotaan löytyvän kaikenlaista ja kyllä minunkin laukussani tuntui aika paljon erilaisia tavaroita olevan.  Käsilaukku kuitenkin edustaa melkoisen henkilökohtaista vyöhykettä, jota vieraan ei sovi lähestyä paitsi nimenomaisesta kehotuksesta.  Täällä blogissani minua on kuitenkin haastettu liittymään lukuisten muiden bloggaajien joukkoon, jotka ovat raottaneet bloginsa kautta elämänsä yksityisyyden verhoa tällä kohdalla ja esitelleet, mitä heidän laukuistaan sinä päivänä on löytynyt. Elikkä siis jälleen yleisön pyynnöstä: laukkuni sisältö!! :) 

P.S. Onneksi ehdin palauttaa vuokra-DVD:t ja ottaa laukustani pois mm. julisteita sisältävän ison pahvikotelon, koska muuten olisin joutunut ottamaan nekin kuvaan.. Sepä olisikin ollut pulmallista, nimittäin ne olisivat olleet sen verran isompia, että muut ihanat pikkuesineet olisivat auttamatta muuttuneet kuvassa aika pieniksi, jotta kaikki olisi mahtunut. Nyt kuitenkin kaikki näkyy aika hyvin! :)))))

Elikkä siis laukustani löytyy:
Varsinainen lompakko, jossa suurin osa korteista, postimerkkejä, leimankeräilykortteja yms. Sitten kalenteri ja pari muistikirjaa, toinen osoitteita, ohjeita, tuotetietoja yms varten ja toinen luentomuistiinpanoja, runoja ynnä muuta sellaista varten.  Kirja löytyy, jos tulee tekemisen puutetta. Lisäksi on vielä kouluvihkoja, joissa on aikatauluja sun muuta tärkeää ja Longchampin pikkuinen "laukku"/pussukka, jossa säilyttelen kaikenlaista koulussa mukana raahattavaa jotta kaikkea ei tarvi aina erikseen keräillä taskuihin jne. Tästä on tullut oikea suosikki muidenkin opiskelutovereiden joukossa!!
Purkkaa täytyy olla aina mukana, kahvinarkomaanikaan ei halua sanoa heitä vastaantulijoille mokka-aromilla.  Onhan se muutenkin hyvää, ei tarvi naksuttaa kuulakärkikynää levottomina hetkinä kun voi jäystää purkkaa. Mutta kuitenkin suu kiinni, eikö olekin kamala se ääni mikä lähtee, jos joku mäystää purkkaa suu auki?!??
Mukana on myöskin mitta, eihän sitä koskaan tiedä mitä tarvii mittailla.  Tänään mittailin mm. kehyksiä. Sitten on sytkäri. En polta savukkeita mutta tykkään muuten tulesta...
Löytyy käsirasva, talvi-ilmasto kun on tullut ja kädet halkeilevat. Sitten huulikiilto ja hiusharja. Haluan näet pitää hiukseni alati silkkisinä ja kuohkeina. Etualalla kotiavaimet kätevässä, pikku lampulla varustetussa avaimenperässä. Puhelin tietysti, joka normaalisti on hautautuneena laukkuun niin, etten kuule kun se soi.  Pyörän lamppu, enhän tahdo iltapimeän yllättäessä antaa kadun toisella puolella käveleville kanssakaupunkilaisille huutelun aihetta ajaessani valaistuja teitä :)  Keltainen Marimekon pussukka, jossa kaikkea mitä saattaa tarvita päivän mittaan, esim neula ja lankaa, kesämökin avaimet, pieni Mag-Lite taskulamppu, laastaria, puuteria jne. Pieni käyttökukkaro, jonka ostin muistoksi niin sanotusti pyhältä maalta, elikkä siis Israelista. Siinä kulkee kätevämmin saatavilla ajokortti, pankkikortti, opiskelijakortti yms. Linja-autokortti on myös, sain vähän aikaa sitten siihen uuden, ihanan, raikkaanvihreän kuoren! :)))
Olen kai kova sotkemaan, kun haluan pitää mukana aina myös kosteuspyyhkeitä. Särkylääkettä pitää kanssa olla aina, samoin nenäliinoja. Ehkä pitäisi kokeilla jotain nenäsumutinta.. mutta toisaalta nenäliinoja tarvin myös hien pyyhkimiseen, kun minulle tulee aina niin kiire. Fishermans Friendejä tai muita sokerittomia kurkkupastilleja on mukana säännön mukaan elikkä siis aina, koska yleensä jos on jossain, missä pitäisi olla suhteellisen hiljaisesti, alkaa yskittää.. silloin esimerkiksi tarvitaan näitä!
Sitten on vielä Suomen sään huomioiden sateenvarjo ja yksi marimekon penaali tai joku sen tapainen, jossa on mm kyniä ja hammasharja.  Siinä olikin kaikki!! Toivottavasti tämä ilahdutti teitä, kuten uskon että se tekikin :)


Otetaanpa vielä pieni kurkkaus koulupussukkaan:

Elikkä siis koulupussukassa kulkee mukana huulirasva, hiusnauha, kyniä, koulun magneettiavain, monitoimitaskuveitsi (sitä saattaa yhtäkkiä esim huomata, että kynnet ovat liian pitkät. auttaa myös tilanteissa, joissa opiskelutoverien kanssa tulee epäselvyyksiä tms pientä), särkylääkkeitä, toisenlaisia särkylääkkeitä ja obamakin kätkee sisäänsä särkylääkkeitä eikä minttukarkkeja. (minua tosiaan särkee aika paljon). sitten on purkkaa ja hätävarakurkkupastilleja, kampa (jota sinänsä ei tule juuri käytettyä), muistitikku ja kolikoita. Aamulla mukaan heitetään vielä pikkukukkaro ja puhelin!!

Elikkä siis naisen laukku ei ole mikään vähäpätöinen asia vaan varsinainen tarvikelaari. Mielestäni olisi kätevää pitää mukana vielä esim pientä toimistosettiä liimoineen, teippeineen ja niin edelleen, ehkö myös esim Urheilujuomapulloa ja muutamia muita käteviä pikku esineitä. Harmi kyllä nyt alkaa olla liian täyttä sellaiselle, ehkä sitten myöhemmin kun laukku on kasvanut.

Toivottavasti tämä oli sitä mitä olette niin odottaneet :)) Pirtsakkaa loppuiltaa ihkulit!

Silmän iloa :)

Tänään kun olin urheilemassa, sattui osumaan kohdalle juuri tietty lämpötilan hetki. Nimittäin oli ollut pakkasta ja lehdet jäätyneet, ja tietyissä isoissa puissa sulamispiste saavutettiin juuri kun menin ohi. Seurauksena oli uskomattoman rankka lehtisade, joka alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Otin siitä videokuvaakin, mutta laadukkaan kodin elektroniikkani laatu ei sittenkään ollut aivan riittävä internettoistoa ajatellen. Onneksi mieleeni tuli kuitenkin keräillä noita ihania syksyn tuotteita kaunista asetelmaa varten! Elikkä ihana syyslautanen, olkaapa hyvät :)

Miten sitä ihminen voikin olla niin onnekas, että asuu aivan upean puiston laidalla?!  Sieltä voi kätevästi kantaa mukanaan kotiin kaikkea vuodenaikaan sopivaa kaunista. Kesällä siellä kasvaa kukkia ja keväällä voi löytää esimerkiksi kauniita, koristeellisia kiviä. Ilmeisesti siellä on lapsiakin johonkin aikaan päivästä, sillä kivet saattavat olla jotenkin järjesteltyinä vaikkapa riveihin. Selvästi jonkun pienen luovuuden osoitus!


Ajattelin tällä kertaa kertoa siitä, kuinka meikkaan tavallisina aamuina. Sitä on minulta nimittäin pyydetty useasti!
Ensinnäkin kauneudenhoidon kulmakiviä on huolellisesti nypityt kulmat. Muistaakseni se oli Julia Roberts, joka mainitsi valitsevansa kulmien nyppimisen, jos pitäisi valita yksi asia joka on oman kauneuden salaisuus. Lisäksi omalle iholle sopivan kosteusvoiteen suomaa pohjustusta ja kosteutusta ei voi liikaa korostaa :)

Käytän tarvittaessa tummia silmänalusia peittämään valkoista IsaDoran inner eylineria. Se on sopivan pehmeää, levittyvää, meikin alla näkymätöntä ja kestää kauemmin kuin tavallinen valokynä, vaikka onkin vain murto-osan sen hinnasta. Todella hyvä tuote siis!

Tämä luottotuote levittyy valikoituihin kohtiin seuraavaksi: Make Up Storen "cover red"- peitevoide, jolla saa todella näpsäkästi ihon pienet virheet piiloon, erityisesti punaisuuden. Ei sillä, että minun ihossani jotain virheitä olisi, mutta on tietenkin mukavaa lisätä vähän tätä ihanaa tuotetta. Esimerkiksi Joe Blascolta löytyy vastaavaa tuotetta kalliimpana, mutta taas on todettava että tämä tuote on sekä riittoisampaa että parempaa.

Arkipäivinä on turhaa käyttää aamun kalliita minuutteja ihon tukkimiseen meikkivoiteilla. Sen sijaan tasaisen, luonnollisen ja yllättävän hyvin pysyvän ja kiiltoa poissa pitävän lopputuloksen saa aikaan mineraalipuuterilla.  Edullinen arkimerkki, joka halpistuotteeksi jälleen yllättää positiivisesi, löytyy Maybellinelta. Merkin puuteripurkin mukana tulee ihana kabuki- suti, jolla on kätevää sutia mineraalit kasvoille. Pyörittävillä sudin liikkeillä saadaan tasainen lopputulos. Nyt pohja onkin valmis!

Arkena tulen harvemmin laittaneeksi punaa poskille.. olen yleensä niin kiireinen, että juokseminen ja muu kirmaaminen nostattaa poskipäille riittävästi aitoa punaa. Sen sijaan käytän varjostusvärinä kevyttä sipaisua pronssin sävyistä aurinkopuuteria, joka tuo talvenkin keskellä kasvoille muiston kesästä :)  Rimmel edullisena merkkinä yllättää jälleen toimivuudellaan arkisen päivän hehkeyttäjänä. Kaiken ihanuuden huipentumana tätä samaa väriä voi käyttää myös luomilla, sopiva sivellin on tässä kaiken aa ja oo.

Luomen sisänurkasta yläviistoon on kuitenkin mukava lisätä hieman helmiäisen hohtoa ja vaaleutta, joka tuo katseeseen valoa ja ripauksen luksusta arkiseen aamuun... tähän tarkoitukseen Lorealin Color Appeal tuotesarjan nudevaalea chrome shine on mitä oivallisin. Levitykseen sivellin, vaikka pakkauksessa onkin mukana aplikaattori.  

Itselläni on niin valtavan suuret silmät, että ne tarvitsevat hieman rajanvetoa ;)  Erityisesti alaluomelle käytän kevyttä rajausta myös silloin, kun en viitsi laittaa lainkaan mascaraa! Näin lähellä silmiä kun liikutaan, suosin Lumenen sensitive eyelineria, jossa lisäksi on kätevä automaattitoiminto, eli uutta kynää tulee esiin kiertämällä, eikä teroitusta tarvita.

Useimpina arkipäivinäkin käytän kuitenkin lisäksi mascaraa, kesällä tosin vähemmän.  Tällä hetkellä käytössä on Cliniquen veden- ja rasvan kestävä merkki, mutta useimmiten suosin Kanebon 38C:a. Kummassakin näissä on hyvä ripsien erottelukyky, eivät liukene vahingossa mihinkään ja saa haluamansa määrän tuuheutta myös.  Erityisesti hyvän pysyvyytensä vuoksi ihanteelliset tuotteet Suomen säissä. Näillä tuotteilla ei ole erityisen pidentävää vaikutusta ripsiin, mutta omat ripseni ovat jo pitkät niin nämä tuotteet sitten sopivat siitä huolimatta!

Kulmiin olen käyttänyt ihan H&M:n kynää, siitä tulee sopivasti väriä ja korkissa on kätevästi harjaosa mukana, jolla saa kätevästi kulmat ojennukseen ja järjestykseen.

Lisäksi tulee käytettyä jotakin huulikiiltoa tai -punaa, mikä nyt laukun pohjalta ensimmäiseksi käteen osuu, esimerkiksi jotain MaxFactorin mehukasta sävyä. 

Eli tällainen on minun aamuinen meikkiproseduurini, toivottavasti saitte sitä oppia ja vinkkejä, joita kaipasitte! 

Pikkuhankintoja syksyyn!

 


Hei taas, täällä kissa. Nimittäin irvikissa ;)

Sen mä vaan sanon, että tänään oli aikamoinen puhuri!  Lehdet kieppuivat päin näköä aamulla, kun yritti saada fillaria liikkumaan yliopiston suuntaan.. käväisi mielessä, että miten se onkin mahdollista, että aina kun tuulee niin se on vastatuuli? Siis riippumatta siitä, mihin suuntaan on menossa.  Ilmassa oli tuoksu joka viittasi siihen, että puista voisi löytyä hyviä, vähän jäätyneitä omenoita..


hiuksille näytettiin tänään vähän veistä..

 

syksyisiä pikkuhankintoja :)



uusi lämmike kaulassa!

 Etsin eilen melkein epätoivoisesti ei-minkäännäköisiä kenkiä. Sellaisia mitkä ei näytä eikä tunnu juuri miltään, jotka voi vetäistä äkkiä jalkaan kun on jo muutenkin myöhässä.. mutta sellaisia oli yllättävän vaikeaa löytää. Sen sijaan vastaan käveli käytännölliset muovikorkkarit, jotka on vaikeaa laittaa jalkaan. Eli tietenkin otin sitten ne :)  (kyllä ne maanantaikengätkin lopulta löytyi eräästä vähän isommasta liikkeestä, yhtä ilmaiset vielä kuin nuo toisetkin) On tärkeää että kengät joita käyttää on oman näköiset, eli mun tapauksessa halvan. Ostin vielä sellaisen rinkulahuivinkin jollainen kaikilla on, koska en halua erottua massasta.  Se on ihanaa aitoa, sataprosenttista akryyliä ja tänään olinkin jo hieman säkenöivä!  Kampaaja sai mun hiuksista kaksi sähköiskua, eikö olekin hassua :) 

herkkupäivä!!

Tänään olikin oikea herkkupäivä, nimittäin yksi herrasmies oli tehnyt tällaista keskivertoa parempaa ruokaa! Nami nami.. Kyllä sitä (irvi-)kissan kelpaa olla ja ilmestyä kun on tällaista seuraa.. :)  Nyt sitten nukkumaan, että jaksaa taas huomena herätä uuteen, jännittävään päivään!  Iloa kaikille! :)

Unessa ihmisellä on Filosofin mukaan kuusi sormea

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. eräs Filosofi ja Tietäjä kertoi selkounista eli selväunista. Ne ovat niitä unia, joissa tajuaa näkevänsä unta. Harjoituksen tuloksena olisi vielä mahdollista oppia hallitsemaan uniaan tämän jälkeen. Pitäisi tehdä hereillä niin paljon "todellisuustestausta" (esim tarkistaa montako sormea kädessä on tai voiko käden laittaa seinän läpi kun ei katso), että tapa siirtyisi uneen asti.  Kun sitten taas katsoisi montako sormea olikaan ja yhtäkkiä niitä olisi enemmän kuin tavallisesti, tajuaisi heti näkevänsä unta.  Omalla kohdallani ongelma on siinä, etten halua nähdä itselläni liikaa sormia enkä jättää unimaailmaani tietoisen mielikuvituksen varaan.  Välillä sitä kyllä tajuaa että jotain mätää tässä nyt on, kun unessa esimerkiksi valot ei meinaa millään syttyä tai eivät valaise yhtään vaikka syttyisivätkin. Mutta siihen sitten keksii jonkun luonnollisen selityksen, kuten että maatuvat muumiot talon takana vievät valoista kaiken energian, joka tekee oudon tuntuisen ilmiön täysin ymmärrettäväksi.

Mutta outojen unien (vaihtoehtoisesti unen puutteen) vaikutusta saattaa olla esimerkiksi äkillisesti kokemani inspiroituminen tehdä pieni dokumenttielokuva.  Valitsin aiheeksi sen, kuinka luomakunnassa elämän ja kuoleman välinen raja niin monesti on kuin veteen piirretty viiva. Runollisuudessaan tämä pieni tuokio kosketti elämääni syvästi...

Eilen ihana ystäväni poikkesi tuomassa tuulahduksen reaalimaailmasta aamiaispöytään.  Juttelimme runoudesta ja ahmimme amerikkalaisia pannukakkuja, nami nami.  Ajatella että tohon käytetään piimää. Raikkaat marjat on kyllä ihan ehdoton juttu :)  + tietenkin aito ja oikea vaahterasiirappi. Meillä oli vielä viikonloppuekstrana vaniljakastikettakin... kyllä oli hemmottelua! ;) 



tällaisia herkkuja ahmittiin

On tässä tullut viime päivinä vähän oopperaakin kuunneltua, sekä hullua eläkeläisgentlemanniorkesteria.  Pyynikki löytyi tornin juuresta, siellä on kyllä kaupungin parhaat munkit. Siis ne sokerileivonnaiset.  Tätä menoa en pysty kohta kävelemään ollenkaan, vaan on kierittävä. Olispa sekin hassua.. :) Voi kun olis niin ihanaa kertoa vielä kaikenlaista muutakin (tässähän oli vain pieni murto-osa lähitovien tapahtumista ja asioista) mutta aika rienteleepi taas.. "Fugit tempus" sanoisi eräs suloinen runoilija. Eli ihania unia teille, kukkien ja aurinkoniittyjen kuvia :)  Huomenna on uusi, ihana päivä!

Kyllästyin

..tähän bloggaamiseen jo kahden postauksen jälkeen. Koska vaikka blogikulttuurin irvaileminen onkin hauskaa, niin ei se niin hauskaa oo että jaksaisin joka päivä ottaa jotain päivän asu- (irvi)kuvia. Lisäksi kävi mahdolliseksi että bloggaavat toverit luulis mun herjaavan tällä niitä, mitä riskiä en halunnut ottaa. Mutta kun on tää vähän kivaakin ja blogin poistamisen sai vielä peruttua.. joten epäpoistin tän ainakin hetkeksi. Nyt voin vaan sekoilla täällä ihan vapaasti, koska eihän tätä luettavaksi oo tehty.

Menin tänään sellasiin hiljanpäivän kemuihin. Luulin et Hilja on Hilja Aaltonen ja mietin että luetaankohan siellä runoja ja lauletaan hengellisiä lauluja. Ehkä myös saavutaan paikalle hiljalleen ja ollaan siellä sitten hiljaa. Mutta se olikin Hilja Valtonen ja siellä katottiin Ansa Ikosen ja Tauno Palon eläväin kuvain näyttelijäntyötä (silloin vielä todella näyteltiin) jonka takahiljana oli tämä Valtonen.

Ymmärsin tässä vaiheessa, että mut ansastettiin hiljaisuuteen mitä Hiljaan tulee, yleissivistykseni tällä suomalaisen naistenkirjallisuuden ja elokuvataiteen alalla oli käytännössä nollassa. Illan emännällä sen sijaan oli ilmeisesti kaikki äänettömän Valtosen teokset hyllyssään. Kysyin lukusuositusta ja kirjaa lainaan yleissivistystä ajatellen, jolloin tapahtui vähän erikoinen juttu..

Illan emäntä muisti hankkineensa mulle joitakin vuosia sitten joululahjan, joka sattumoisin oli edelleen kaapissa. Ja se sattumoisin oli illan elokuva kirjaversiona (+ bonusnumerona toinen kirja). Jihaa, sivistymään!  Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.. Sinänsä voidaan miettiä kajahdanko mäkin, jos alan heti varastaa yöunelta muutamia minuutteja vielä tällekin.. 

kun tämä rosmosi menneen viikon muutenkin lyhyenlännistä unista aimo siirtolohkareen. Tää ei kerro HiFistä vaan kaiken nielevästä pop- faniudesta ja lisäksi ilmeisesti avaa miehistä ajatusmaailmaa, mikä on vähän liian pelottava ellei toi kirja mustamaalaa. 

Toisaalta, jos tuleekin valvottua, niin onneksi hyvä ystäväni Paulikin Gus lähetti kirvoittavaa postia matkoiltaan. Kahvia maailman eri kolkilta. Kokeilin ensin paahteista Afrikkaa, Kenya kahvia jota kuvattiin maukkaan aromikkaaksi, kuten korkealla kasvaneelle kahville sopii, mustaherukkaiseksi. Namskis.  Kuvailisin itse makua ennemmin.. siinä oli jotain savua.. palavat autonrenkaat siitä tuli mieleen. Ehkä Kolumbian kahvi oli mennyt väärään pakettiin. 

Laitetaan nyt loppuun vielä sitä Aaltostakin vähän, onhan hänkin sentään kunnioitettu Hilja.

Suo puhallus helluntaituulen
minun syömmeni kynttilään.
   Sano, Herrani, että sen kuulen,
voitko sammuneen sytyttää.

Suo kipinä Henkesi tulta,
näet alttarin kylmän tään.
Isä tulessa puhdista kulta.
minä itkien eteesi jään.

Mä tahtoisin hehkuen palaa,
Sinut tuntea yksin vaan.
Tulikastetta henkeni halaa.
Milloin uudeksi muuttua saan.

Jään jalkaisi juurehen, Herra,
viivyn itkien edessä Sun.
Olet luvannut sanassa kerran
itse siunata ahdistetun.