Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. eräs Filosofi ja Tietäjä kertoi selkounista eli selväunista. Ne ovat niitä unia, joissa tajuaa näkevänsä unta. Harjoituksen tuloksena olisi vielä mahdollista oppia hallitsemaan uniaan tämän jälkeen. Pitäisi tehdä hereillä niin paljon "todellisuustestausta" (esim tarkistaa montako sormea kädessä on tai voiko käden laittaa seinän läpi kun ei katso), että tapa siirtyisi uneen asti. Kun sitten taas katsoisi montako sormea olikaan ja yhtäkkiä niitä olisi enemmän kuin tavallisesti, tajuaisi heti näkevänsä unta. Omalla kohdallani ongelma on siinä, etten halua nähdä itselläni liikaa sormia enkä jättää unimaailmaani tietoisen mielikuvituksen varaan. Välillä sitä kyllä tajuaa että jotain mätää tässä nyt on, kun unessa esimerkiksi valot ei meinaa millään syttyä tai eivät valaise yhtään vaikka syttyisivätkin. Mutta siihen sitten keksii jonkun luonnollisen selityksen, kuten että maatuvat muumiot talon takana vievät valoista kaiken energian, joka tekee oudon tuntuisen ilmiön täysin ymmärrettäväksi.
Mutta outojen unien (vaihtoehtoisesti unen puutteen) vaikutusta saattaa olla esimerkiksi äkillisesti kokemani inspiroituminen tehdä pieni dokumenttielokuva. Valitsin aiheeksi sen, kuinka luomakunnassa elämän ja kuoleman välinen raja niin monesti on kuin veteen piirretty viiva. Runollisuudessaan tämä pieni tuokio kosketti elämääni syvästi...
Eilen ihana ystäväni poikkesi tuomassa tuulahduksen reaalimaailmasta aamiaispöytään. Juttelimme runoudesta ja ahmimme amerikkalaisia pannukakkuja, nami nami. Ajatella että tohon käytetään piimää. Raikkaat marjat on kyllä ihan ehdoton juttu :) + tietenkin aito ja oikea vaahterasiirappi. Meillä oli vielä viikonloppuekstrana vaniljakastikettakin... kyllä oli hemmottelua! ;)
 |
| tällaisia herkkuja ahmittiin |
On tässä tullut viime päivinä vähän oopperaakin kuunneltua, sekä hullua eläkeläisgentlemanniorkesteria. Pyynikki löytyi tornin juuresta, siellä on kyllä kaupungin parhaat munkit. Siis ne sokerileivonnaiset. Tätä menoa en pysty kohta kävelemään ollenkaan, vaan on kierittävä. Olispa sekin hassua.. :) Voi kun olis niin ihanaa kertoa vielä kaikenlaista muutakin (tässähän oli vain pieni murto-osa lähitovien tapahtumista ja asioista) mutta aika rienteleepi taas.. "Fugit tempus" sanoisi eräs suloinen runoilija. Eli ihania unia teille, kukkien ja aurinkoniittyjen kuvia :) Huomenna on uusi, ihana päivä!
