Kyllästyin

..tähän bloggaamiseen jo kahden postauksen jälkeen. Koska vaikka blogikulttuurin irvaileminen onkin hauskaa, niin ei se niin hauskaa oo että jaksaisin joka päivä ottaa jotain päivän asu- (irvi)kuvia. Lisäksi kävi mahdolliseksi että bloggaavat toverit luulis mun herjaavan tällä niitä, mitä riskiä en halunnut ottaa. Mutta kun on tää vähän kivaakin ja blogin poistamisen sai vielä peruttua.. joten epäpoistin tän ainakin hetkeksi. Nyt voin vaan sekoilla täällä ihan vapaasti, koska eihän tätä luettavaksi oo tehty.

Menin tänään sellasiin hiljanpäivän kemuihin. Luulin et Hilja on Hilja Aaltonen ja mietin että luetaankohan siellä runoja ja lauletaan hengellisiä lauluja. Ehkä myös saavutaan paikalle hiljalleen ja ollaan siellä sitten hiljaa. Mutta se olikin Hilja Valtonen ja siellä katottiin Ansa Ikosen ja Tauno Palon eläväin kuvain näyttelijäntyötä (silloin vielä todella näyteltiin) jonka takahiljana oli tämä Valtonen.

Ymmärsin tässä vaiheessa, että mut ansastettiin hiljaisuuteen mitä Hiljaan tulee, yleissivistykseni tällä suomalaisen naistenkirjallisuuden ja elokuvataiteen alalla oli käytännössä nollassa. Illan emännällä sen sijaan oli ilmeisesti kaikki äänettömän Valtosen teokset hyllyssään. Kysyin lukusuositusta ja kirjaa lainaan yleissivistystä ajatellen, jolloin tapahtui vähän erikoinen juttu..

Illan emäntä muisti hankkineensa mulle joitakin vuosia sitten joululahjan, joka sattumoisin oli edelleen kaapissa. Ja se sattumoisin oli illan elokuva kirjaversiona (+ bonusnumerona toinen kirja). Jihaa, sivistymään!  Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.. Sinänsä voidaan miettiä kajahdanko mäkin, jos alan heti varastaa yöunelta muutamia minuutteja vielä tällekin.. 

kun tämä rosmosi menneen viikon muutenkin lyhyenlännistä unista aimo siirtolohkareen. Tää ei kerro HiFistä vaan kaiken nielevästä pop- faniudesta ja lisäksi ilmeisesti avaa miehistä ajatusmaailmaa, mikä on vähän liian pelottava ellei toi kirja mustamaalaa. 

Toisaalta, jos tuleekin valvottua, niin onneksi hyvä ystäväni Paulikin Gus lähetti kirvoittavaa postia matkoiltaan. Kahvia maailman eri kolkilta. Kokeilin ensin paahteista Afrikkaa, Kenya kahvia jota kuvattiin maukkaan aromikkaaksi, kuten korkealla kasvaneelle kahville sopii, mustaherukkaiseksi. Namskis.  Kuvailisin itse makua ennemmin.. siinä oli jotain savua.. palavat autonrenkaat siitä tuli mieleen. Ehkä Kolumbian kahvi oli mennyt väärään pakettiin. 

Laitetaan nyt loppuun vielä sitä Aaltostakin vähän, onhan hänkin sentään kunnioitettu Hilja.

Suo puhallus helluntaituulen
minun syömmeni kynttilään.
   Sano, Herrani, että sen kuulen,
voitko sammuneen sytyttää.

Suo kipinä Henkesi tulta,
näet alttarin kylmän tään.
Isä tulessa puhdista kulta.
minä itkien eteesi jään.

Mä tahtoisin hehkuen palaa,
Sinut tuntea yksin vaan.
Tulikastetta henkeni halaa.
Milloin uudeksi muuttua saan.

Jään jalkaisi juurehen, Herra,
viivyn itkien edessä Sun.
Olet luvannut sanassa kerran
itse siunata ahdistetun.